Tuoreimmat kuulumiset ja parhaat juorut löydät tallikirjasta!


Etsitkö tallipaikkaa?
Soittele Piialle, niin katsotaan tilanne.

♥ Jalpokan kuulumisia ja valmennuskertomuksia ♥

18.04.2011 Jalpokan lähtö ratsuttajalle Jalpoka huokaisi syvään tarhassaan. Sen omistaja oli ostanut Jalpokan vuosia takaperin täysin ilman kokemusta hevosen ratsutuksesta, joten Jalpokan oli nyt aika siirtyä ammattilaisten käsiin. Sen kanssa oli toki jo tehty maastakäsin harjoituksia ja ohjasajettu muutaman kerran, mutta selkään asti Piia ei uskaltanut omin neuvoin nousta. "Parempi antaa ammattilaisen tehdä työnsä, niin ei tule ainakaan pilattua tätä kultakimpaletta" Piia totesi Anna-Leenalle, jonka traileriin Jalpoka talutettiin. Anna-Leenan kanssa oli sovittu vuoden mittaisesta ratsutusjaksosta, jolloin Anna-Leena veisi Jalpokan myös tärkeimpiin ikäluokkakilpailuihin. Raidalliseen talliloimeen loimitettu Jalpoka kävi heti kopin ruokatarjoilun puoleen, eikä turhia välittänyt omistajansa hellyydenosoituksista. Vaikka pääsihän siltä lopulta hento hirnahdus, kun vetoauto nytkäisi trailerin liikkeelle ja pois kotipihasta. Tämä olikin Jalpokan ensimmäinen kuljetusmatka sitten varsa-aikojen!

01.08.2011 Kotiinpaluu Pitkä odotus oli päättynyt, kun Anna-Leena parkkeerasi autonsa tallin pihaan ja avasi trailerin ovet. Piia ei ollut uskoa silmiään nähdessään Jalpokan, se oli saanut lihaksia vaikka millä mitalla ja näytti jo ihan hevoselta! Mielikuva lihasköyhästä ja varsamaisesta honkkeli-Jalpokasta oli enää vain muisto. Piia ryntäsi heti irroittamaan hevostaan trailerin puomista ja talutti sen ulos kopista. Pitkän ajomatkan jälkeen Piia päätti talutella Jalpokaa hetken kentällä, josta kevätaurinko oli mukavasti sulattanut jo lumetkin pois. Jalpoka käveli Kikan vieressä kuuliaisena, pysähtyi aina kun Piiakin seisahtui hetkeksi silittelemään hevostaan, eikä yhtään rynnännyt taluttajansa edelle. Piian olo oli kuin pikkulapsella jouluaattona, Jalpoka tuntui aivan uudelta hevoselta - ja ennenkaikkea, valmiilta sellaiselta.

14.03.2012 Katoamistemppuja "Kukkuu, Jalpoka!" huhuili riimunnaru kädessään tarhanportilla seisova Piia. "Jalpokaa, tule katsomaan täällä on lempiherkkujasi, omenapalleroisia!" hän yritti juksata hevostaan, mutta Jalpokaa ei kuulunut portille houkutteluista huolimatta. Koko hevosta ei näkynyt missään, eikä tämä ollut yhtään Jalpokan tapaista - yleensä se ravasi portille heti omistajan vihellyksen kuullessaan. Nyt se oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Piian oli astuttava polvia myöten upottavaan, mutaiseen tarhaan ja hän suuntasi heti pienen koivurykelmän taakse, jossa hän odotti Jalpokan olevan. Mutta kuinka ollakkaan, koko tarha oli typötyhjä! Jalpokaa ei näkynyt missään lähistöllä ja tarhan porttikin oli ollut kiinni Piian saapuessa. Aidatkin näyttivät olevan kunnossa. Piian lävitse sujahti miljoonittain kylmiä väreitä ja hän oli tippua jaloiltaan. Hän ryntäsi suorinta tietä talliin pelon tulviessa hänen aatoksiinsa. Oliko Jalpoka varastettu? Olisiko se päässyt karkaamaan aitojen alitse? Missä Jalpoka oikein oli, onkohan se kunnossa? Piian sydän pompotti kuin viimeistä päivää hänen saapuessaan talliin sisälle. "Oletko alkanut kuntoilemaan?" Poksun omistaja Leena kysyi. Piia selitti kauhuissaan kuinka Jalpokan tarhassa ei ollut ketään ja hän pyysi Leenaa mukaansa etsimään sitä. Leena taputti Piiaa olkapäälle ja talutti hänet peremmälle talliin. Hän johdatti hätääntyneen Piian Jalpokan karsinalle, josta Piian täydeksi yllätykseksi nousi esiin kaksi kullankeltaista korvaa ja harmaa hamppuharja hulmahti ruskeille silmille. "Sehän piti tuoda sisään, kun sillä oli kengittäjä" Leena kertoi ja lähti hämmentyneenä pois Jalpokan karsinalta. Piia huokaisi helpotuksesta ja tunsi poskiensa punertuvan alta aikayksikön, olipa noloa.

30.02.2014 Muutto ikiomalle hevostallille Parisen vuotta vuokratallilla riitti Piialle. Hän oli tehnyt jo kuukausia laskelmia Jalpokan tallivuokrista ja muista kuluista, ja hän oli vertaillut niitä ahkerasti oman tallin mahdollisiin kuluihin. Kun sukulaispoikien keltainen puutalo isoine maapläntteineen tuli sattumalta myyntiin, Piia tiesi tilaisuutensa tulleen. Nimet paperiin, Jalpoka traileriin ja kohti Etelä-Karjalaa! Kulttuurishokkia ei kumpikaan tainnut kokea; Piia oli viettänyt näillä seuduin kaikki kesänsä mummolassa ja Jalpokakin oli vain tyytyväinen päästessään rauhallisempaan talliympäristöön. Jalpoka suhtautui parituntiseen ajomatkaan kuin aikuisen miehen pitääkin, eikä pitänyt turhaa meteliä matkustaessa. Uuteen kotiin päästyään se pääsi heti iltaruokien kimppuun, joten luulisi ainakin jääneen hyvä maku tästä muutosta. Niin tosiaan, Jalpokalla oli nyt oma talli ja toistaiseksi se oli myös ainut hevonen tilalla. Pian tallille muuttaisi kuitenkin ylläpitoon saapuva Koistilan Hillava, jonka ostosta oli puhuttu jo ennen ylläpitosopimuksen alkamistakin. Siihen asti Jalpoka kuitenkin asuisi yksin tallikissa Lipposen kanssa. Lipponen jäi tilalle sukulaispojilta, kun sitä oli mahdotonta ottaa kaupunkiin mukaan (eihän sitä kissaa edes koskaan nähnyt, paitsi ruoka-aikaan). Jalpoka ehti kuitenkin jo tehdä tuttavuutta Lipposen kanssa, joka saapui tallinpihalle ihmettelemään muutosta syntynyttä melua. Kissanpahainen nimittäin kävi ja räppäisi Jalpokaa turvasta, kun toinen vain halusi haistella tuota kummastusta! Näissä tilanteissa sitä melkein toivoisi, että Jalpoka osaisi sanoa muutaman valitun sanasen takaisin kun kokee itse tulleensa väärinymmärretyksi. Mutta ei, Jalpoka vain nosti päätään säikähtäneenä ja tyytyi kiertämään katin mahdollisimman kaukaa...

06.02.2013 Kimmo Petäkän kouluvalmennus Piia oli varsin ylpeänä Kimmon suostuttua tulemaan heille valmentamaan täksi aamupäiväksi. Kimmo oli kouluratsastuksen maajoukkuevalmentaja, jolta näemmä oli rahat hupenemassa, kun kehtasi tulla auttamaan Piian ja Jalpokan kaltaista aloittelevaa ratsukkoa. Eihän heitä oltu vielä nähty edes kilpakentillä, jolloin Kimmolla ei ollut minkäännäköistä ennakko-odotusta heistä. Jalpoka oli puunattu loistoonsa ja se oli toivottavasti energiaa täynnä eilisen vapaapäivän johdosta. Kimmo saapui kentälle samoihin aikoihin kuin Piia ja Jalpokakin, ja ensitöikseen Kimmo ihasteli Jalpokan ulkonäköä. "Mutta onko sillä muutakin kuin kaunis väri ja mahtava rakenne, se selviää pian" hän tuumaili ääneen. Kimmon tarkoitus oli näin ensimmäisellä kerralla selvittää ratsukon perustaso ilman vaativia ratsastustehtäviä. Piia ja Jalpoka saivat tehtäväkseen heti alkuun ratsastaa kaarevia kiemurauria, paljon suunnanvaihtoja ja avotaivutuksia. Piia totesi Jalpokan olevan yllätyksellisesti vähän tahmeahko ratsastaa näin vapaapäivän jälkeen ja kertoi sen olevan normaalisti nopeampi reagoimaan apuihin. "No sitten sinun tulee ratsastaa se herkemmäksi. Älä anna sille sitä iloa, että saisi määrätä tahdin" Kimmo naurahti ivallisesti ja muljautti vaivihkaa silmiään. Loppuvalmennuksesta halusi myös Kimmo itse nousta Jalpokan kyytiin ja tunnustella sen ratsastettavuutta selästä käsin. Kimmon loppukommentit olivat kylmän viileät, mutta varmasti täysin totta: Piialla on käsissään ehkä keskimääräistä potentiaalisempi suomenhevonen, mutta näyttävästä ulkonäöstä ja erinomaisesta laukasta huolimatta se tuskin tulee koskaan yltämään aivan kouluratsastuksen kärkikastiin.

14.02.2013 Kimmo Petäkän kouluvalmennus Kun Kimmo oli tuuminut Piian ja Jalpokan tapausta yön yli, oli hän lopulta päättänyt suostua heidän vakituiseksi valmentajakseen. "Kyllä minä teidät ainakin aluetasolle autan" hän sanoi ja lupasi Piian halutessa vaikka itsekin pyörähtää muutamissa kilpailuissa Jalpokan kanssa. Kimmo aloitti tämänkertaisen valmennuksen siirtymisillä ja taivutteluilla, joita Piia pääsi ratsastamaan muunmuassa kaarevilla urilla. Jalpoka oli viimekerrasta onneksi piristynyt ja sitä sai olla pidättelemässä vähän väliä. Kimmo huomasi nopeasti Piian ajavan Jalpokaa istunnallaan jokaisella askeleella eteenpäin ja istunnan korjauksen jälkeen Jalpokakin ei enää juossut alta pois. Piian mukaan Jalpoka tuntui todella hyvältä, jota Kimmo myötäili. "Eiköhän sitten aleta hommiin, miten teillä ovat laukanvaihdot sujuneet?" Kimmo kysyi ja risti käsivartensa rinnalleen. Jalpoka pärskähteli Piian antaessa sille pidempää ohjaa ja hän kertoi Kimmolle laukanvaihdoissa olevan vielä paljon työstettävää. Laukanvaihtojen hiominen aloitettiin yhdellä vaihdolla lävistäjän keskellä, jonne Kimmo asetteli alkuun yhden puomin helpottamaan tehtävää. Puomin kanssa Jalpokalla ei ollut minkäänsortin ongelmaa, se vaihtoi tyylipuhtaasti laukan puomilla ja jatkoi hyvässä tahdissa eteenpäin. Kun puomi otettiin pois ja lisättiin enemmän vaihtoja, alkoi Jalpoka niskuroimaan ja olisi mieluummin puksuttanut eteenpäin vaihtamatta. Kimmo napautti raipallaan maata, "Sillä on nyt sellainen käsitys, ettei sen tarvitse tehdä täysillä töitä. Sinun pitää olla napakampi avuissasi. Raippa varmuudeksi käteen, sen pitää reagoida välittömästi apuihin". Piia teki työtä käskettyä, antoi selvemmät ja kovemmat avut Jalpokalle ja napautti nopeasti myös raipalla perään, mikäli Jalpoka alkoi pistää vastaan. Kun ensimmäiset peräkkäiset vaihdot saatiin tehtyä, Jalpoka antoi periksi ja näin ollen valmennuksen loppuun saatiin parikin pätkää jossa oli kolme peräkkäistä vaihtoa.

08.03.2013 Anri Pitkäsen estevalmennus Piia oli ollut aina sitä mieltä, että estevalmennuksia ei tarvita. Sen kuin pykäisi esteet pystyyn ja hyppisi niitä! Toiveet menestyksekkäästä esteurasta Jalpokan kanssa toivat Piian kuitenkin siihen tulokseen, että ehkä muutama valmennus olisi ihan paikallaan. Anri istui kentänlaidalla muovipenkissään ja antoi taukoamatta ohjeita ja neuvojaan. Jalpoka juuri laskeutui hypystään kun Anri jo rääkäisi kuuluvasti "Missä se johtaminen taas oli? Nyt on väärä laukka, korjaa". Piialla nähtävästi oli paljon vielä opittavaa esteratsastuksesta, ei se ihan niin helppoa ollutkaan kuin oli tähän mennessä kuvitellut. Pärjääminen kilpailuissa oli paljon muustakin kiinni, kuin pelkästä tyylipuhtaasta esteiden ylityksestä. Oli oltava nopea, mutta hallittu, tiet piti miettiä tarkkaan, lähestymisten piti onnistua... Anri totesi myöskin, että virhepisteitä ei varmaan tulisi jos ratsukko nyt lähtisi kilpailuihin, mutta aikaa pitäisi kiriä nykyisestä. Jalpoka ei liiemmin imenyt esteille, se laukkaili rauhallisesti esteelle ja hyppäsi sen yli sen kummempia kuumumatta. Piian oli siis ratsastettava sitä aikalailla eteenpäin esteiden välillä ja tiukennettava ratsastamiaan ratsastusteitä. Jalpoka ei ollut vielä tottunut näin tiukkiin käännöksiin ja vauhdikkaaseen menoon (paitsi maastossa), joten se oli vähän hämillään ja kolautti muutamaan esteeseen takakavionsa saaden puomit putoamaan. "Nyt kun on enemmän vauhtia, niin esteelle pitää ponnistaa aiemmin. Otappa uudestaan" Anri neuvoi ja viittoili sinivalkoista, 90cm pystyä kohden. Piia ohjasi tarmokkaasti laukkaavan Jalpokan uudelleen esteelle, painoi pohkeensa kiinni riittävän ajoissa ja maiskautti vielä perään. Puhtaasti yli, tosin tyyli oli vähän kyseenalainen Jalpokan hämmentyessä tällä kertaa pitkästä loikastaan. Anri naurahti näkemälleen ja käski Piiaa treenaamaan Jalpokalla esteitä useammin. Sillä oli selvästi valmiuksia myös esteradoille, mutta oli vielä aika raaka.

29.03.2013 Kimmo Petäkän kouluvalmennus Kimmo halusi tietää heti kättelyssä, miten Piian ja Jalpokan laukanvaihtoharjoitukset ovat sujuneet viime kerran jälkeen. "Paljon paremmin, nyt se ei enää vedätä minua niissä", vastasi Piia ja siirsi Jalpokan kevyeeseen raviin. He lämmittelivät Jalpokaa taivutuksilla ja väistöillä, Jalpoka oli vauhdikkaalla päällä ja sitä sai jälleen kerran olla pidättelemässä. Kimmo huomasi Piian jälleen ajavan Jalpokaa eteenpäin istunnallaan, joten Piia sai istua alas satulaan, jolloin hän pystyi kontrolloimaan vauhtia enemmän myös vatsalihaksillaan. Jalpoka hakeutui heti parempaan muotoon, kun sen ei enää tarvinnut kipittää niin lujaa kuin kintuistaan pääsi. Kimmo oli suunnitellut heille mukavan tehtävän, jossa tehtiin vuoronperään avo- ja sulkutaivutuksia toisella pitkällä sivulla ja toisella sivulla hevonen sai liikkua eteenpäin vapaammin. Piia kokosi Jalpokaa kulmassa ja valmisteli sen avotaivutukseen. Valmentajan nyökkäillessä kentän keskellä, Piia yritti pitää kielen keskellä suuta ja ratsastaa niin tarkasti kuin pystyi. Suoristus, ja sulkutaivutusta... Kimmo asteli nopeasti lähemmäs ratsukkoa. "Nyt on liikaa poikitusta, vähän vähemmän pohjetta" hän neuvoi ja neuvosta viisastuneena Piia sai Jalpokan lopulta suorittamaan tehtävän oikein hyvin. Piia taputti pikaisesti harmaan harjan alle ja otti tuntuman takaisin suuhun. Kimmo halusi vielä loppuun nähdä ratsukon lisäyksiä, kun nyt oli taivuteltu ja koottu hevosta aivan riittämiin. Hiestä märkä Jalpoka kääntyi kulmasta lävistäjälle ja Piia antoi Jalpokalle luvan venyttää askeltaan. "Hyvä, hyvä, älä päästä valumaan - puolipidäte, nojaa vähän enemmän taakse" Kimmo opasti. Loppuravailuiden jälkeen Kimmo kertoi Piian ja Jalpokan olevan vihdoin valmiit ensimmäisiin kilpailuihinsa.

16.11.2016 Tuija Karvolan estevalmennus Piian ja Jalpokan viimeisimmästä valmennuksesta oli pitkä aika. Liian pitkä. Edellinen estevalmentaja Anri oli jäänyt pääkaupunkiseudulle Jalpokan ja Piian muuttaessa Etelä-Karjalaan ja koko esteratsastus oli käytännössä jäänyt olemattomiin, hyppykerrat pystyi laskemaan yhden käden sormilla. Piia oli kuitenkin saanut Etelä-Karjan ratsastusryhmän Facebook-ryhmästä vihiä hyvästä valmentajasta, jonka Piia olikin tänään pyytänyt kokeilukerralle Pläsinpellon hevostilalle. Tuija aloitti valmennuksen hypyttämällä ratsukkoa pystyllä, jossa oli ponnistuspuomi. Esteen korkeutta nostettiin pikkuhiljaa ja se oli lopulta 100cm. Piialla oli vaikeuksia saada oikeaa laukkaa alastulossa, johon Tuija neuvoi ohjeeksi, ettei Piia jäisi roikkumaan sisäohjaan esteellä. Sisäohjassa roikkuminen esti Jalpokaa vaihtamasta laukkaa esteen päällä. Tämän verryttelyn jälkeen ratsukko teki parin esteen tehtävää, jossa tehtiin kyseisen pystyn jälkeen tiukka käännös, pitkä lähestyminen ja okseri. Okserin jälkeen olisi neljä laukka-askelta ja taas pysty. Ensimmäisellä kerralla Jalpoka kielsi okserilla (miettikää, Jalpoka!), mutta se johtui Tuijan mukaan vain ja ainoastaan Piian omasta epävarmuudesta. Neljän askeleen esteväli oli vähän pitkä pikkuruiselle Jalpokalle, mutta rohkealla eteenpäin ratsastuksella se ei tuottanut loppujenlopuksi ongelmia. Muutaman kerran jälkeen Tuija rakensi parisen estettä lisää ja Piia sai ratsastaa rataa lopputunnin. Jalpoka teki vielä kaksi kieltoa lisää okserille ja Piia alkoi olla kärsivällisyytensä rajoilla. Missä oli vika? Nyt ei ollut enää epävarmuudesta kysymys, koska Piia oli niin raivona että puski Jalpokaa eteenpäin kuin höyryjuna. "Se on pahasti pohkeen takana" Tuija kommentoi ja neuvoi sileällä muutaman kikan, jolla Jalpokaa saatiin ratsastettua paremmin ohjan ja pohkeen väliin. Parit hypyt vielä pystyllä loppuun ja taputukset hevoselle, huonomminkin olisi voinut mennä!

14.12.2016 Tuija Karvolan estevalmennus Tuija palasi nopeasti viimeisimmän valmennuksen jälkeen ja tällä kertaa hän halusi pistää ratsukon hyppäämään erikoisesteitä. Piiallahan ei hienoja erikoisesteitä ollut (ellei heinäpaali- ja varastettuja-tiekyltti-esteitä lasketa), joten Tuija oli varautunut etukäteen ja ottanut omalta talliltaan mukaan erilaisia muurinpaloja ja laineita. Olihan se myös yksi heinäpaalieste myös pakko mahduttaa mukaan... Alkuverryttely sileällä tehtiin pääasiassa ravissa, laukassa tehtiin lähinnä työskentelyä ympyröillä kevyessä istunnassa. Kun lihakset oli saatu sekä hevoselta, että ratsastajalta lämpimiksi, Piia ja Jalpoka saivat tulla ensimmäistä estettä. Punainen muuri oli noin seitsemänkymmenen sentin korkuinen, pikkujuttu siis. Vai niinköhän oli - Jalpokahan kyttäsi estettä kuin hullu makkaraa! Ensin tuli kielto (josta Piia oli jo heittää hanskat tiskiin, eihän hänen hevosella ollut tapana kiellellä), mutta raipan ja voimakkaan pohkeen avulla seuraava kerta tultiinkin jo yli. Alkujärkytyksestä selvittyään Jalpoka alkoi tottua kummallisen näköisiin esteisiin ja Piiakin pystyi rentoutumaan hevosensa selässä. Jalpoka oli tänään selvästi viime kertona energisempi ja reaktio pohkeeseen tuli viipymättä. Se tarpoi esteeltä toiselle pää korkealla puhkuen, kuopien laukka-askelia korkealta ja kovaa! "Nyt se imee hyvin esteelle. Muista johtaa, mutta älä jää roikkumaan ohjaan" Tuija opasti Piiaa ratsukon lähestyessä Lappeenranta 30-> -tiekyltistä tehtyä, noin metrin korkuista estettä. Juuri ennen estettä Jalpoka alkoi kuitenkin haparoimaan, se teki yhden sivuaskeleen, hidasti tahtia ja oli jo lähdössä likimain esteestä ohi! Piia oli kuitenkin tilanteen tasalla ja päästi suustaan niin kovan karjaisun näpäyttäen raipalla pohkeen taakse, ettei Jalpoka voinut kuin hypätä hämmennyksissään edessä olevan esteen. "No... Tekniikkahan toikin on. Tyylipisteitä tuosta ei välttämättä saa!" Tuija naureskeli valmennuksen lopuksi.

Kaikki Jalpokan tekstit ovat omistajan käsialaa.

Ulkoasu © M Layouts