Tuoreimmat kuulumiset ja parhaat juorut löydät tallikirjasta!


Etsitkö tallipaikkaa?
Soittele Kikalle, niin katsotaan tilanne.

♥ Tietoa Jalpokan suvusta ♥

Jalpokan isä, Jalo-Vire oli 154 cm korkea rautias, piirtopäinen suomenhevosori. Jalo-Vire oli kohtalaisen menestynyt ravihevonen (voittosumma yli 60 000€), joka myöhemmällä iällä koulutettiin ratsuksi ja siirtyi sitä kautta myös ratsuhevosjalostukseen. Tuorein orikatalogi kuvailee Jalo-Virettä kestäväksi ja terveeksi hevoseksi, joita on selvästi käytetty orin valttikortteina jalostuksessa. Luonteenpiirteet on sen sijaan sivuutettu ovelasti, eli voimme päätellä sen luonteessa olevan jotain sanomista - kenties vähän haastavampi luonne Jalo-Vireellä?

Isän puolen suku jatkaa pitkälti samalla ravihevosteemalla, sillä Jalpokan isänisä Arvolan Hopea näyttää pikaisen nettiselailun perusteella juosseen itselleen ennätyksen alta minuutti kahdenkymmenenviiden sekunnin. Väriksi on merkitty punarautias ja säkäkorkeudeksi huimat 160 cm, eikä siitä harmillisesti löytynyt yhden yhtäkään valokuvaa vaikka kuinka etsi. Toisaalta tiedossa on, että Arvolan Hopea polveutuu Elojormasta, joka oli tunnetusti kovempiluonteinen hevonen. Aiemmin viitattiin Jalo-Vireen luonteenpiirteiden piilotteluun ja nyt tuli esille Elojorman esiintyvyys suvussa, josta voi päätellä, että Arvolan Hopea saattoi kuin saattoikin jatkaa tätä sukunsa vahvaa luonteenpiirrettä. Elojorma itse oli 155 cm korkea kulorautias, joka oli merkittävä nimi suomenhevosjalostuksessa 60- ja 70-luvuilla.
Isänisänemästä, Kultusta, löytyy vähintäänkin yhtä vähän tietoa kuin jälkeläisestään Arvolan Hopeasta. Sukupankkiin sen säkäkorkeudeksi on ilmoitettu 150 cm, väriksi punarautias läsipää ja erityismainintana tieto Kultun menehtyneen suolikierteeseen. Oleellisempaa olisi ollut maininta esimerkiksi luonteesta, kapasiteetista tai vaikka painotuksesta, mutta ei - sukupankkiin oli haluttu kertoa Kultun kuolleen suolikierteeseen. Ei kai siinä sitten.

Veeran Vire, eli Jalpokan isänemä, oli 151 cm korkea punarautias suomenhevostamma, joka näyttää olleen tunnetun ravimies Rolf Torpan omistuksessa lähes sen koko iän. Rolf Torppa kasvatti Veeran Vireen, myi kilpailutettavaksi toiselle raviharrastajalle, kunnes osti sen takaisin kilpauran päätyttyä. Tosi-Piskurista polveutuvaksi hevoseksi ei ole ihmekään, että kasvattaja osti Veeran Vireen takaisin. Tosi-Piskuri on jättänyt jälkeensä niin menestyneitä ja hyväluontoisia hevosia, että sen jälkeläisistä jopa tapeltiin yhdessä vaiheessa. Ruunikko Tosi-Piskuri itse oli oikea herrasmies, jolta kokoa löytyi 163 cm verran. Veeran Vireen emä eli Virveli ei itse startannut kertaakaan minkäänsortin kilpailuissa, vaan vietti rentoa maalaiselämää suurperheen harrastehevosena. Virvelistä löytyy itseasiassa pieni lehtiartikkeli Perttulan Pikapostista vuodelta 1983, jossa tuo 156 cm korkea liinaharjainen raudikko esitellään perheen korvaamattomana apurina. Virveli hoiti niin pelto- kuin lumityötkin, ja jaksoi siinä samassa vielä kuljettaa perheen lapsiakin pitkin Perttulan metsiä!

Jalpokan emä eli Pokka isänpuolen suvun sijaan edustaa selvempää ratsulinjaa tässä sukupuussa. Pokka oli 151cm korkea entinen ratsastuskouluhevonen, joka myytiin vanhemmalle naishenkilölle Puumalaan sen loukattua hankositeensä estekilpailuissa. Voikko väritys takasi sille kuitenkin paikkansa suomenhevosjalostuksessa ja Jalpokan lisäksi sillä onkin kahdeksan jälkeläistä, joista huikeat kuusi kappaletta on perinyt emänsä voikon värin.

Vili-Ponsi vaihtoi myöskin ratsuksi epäonnisen raviuran jälkeen. Rautias, 157 cm korkea Vili-Ponsi oli yksi aikansa menestyneimmistä kouluratsuista ja se kilpailikin ratsastajansa kanssa SM-tasolla asti. Nähtävästi ex-ravurin isot, lennokkaat raviaskeleet olivat sen ajan tuomareiden mieleen! Vili-Ponsin isä oli K.K. Pontus, ihan "ookoo" ravuri, ennätyksellä 27,8aly. Laukkaherkkyys koitui sen kohtaloksi ja haaveet suuresta menestyksestä sai haudata K.K. Pontuksen kohdalla. Nopeasti hautaan meni myös 159cm korkea vaaleanrautias K.K. Pontus, sillä se lopetettiin 10-vuotiaana - virallinen tieto sanoo lopetuksen syyksi ähkyn. Katariina oli Vili-Ponsin emä, jonka ainoaksi varsaksi Vili-Ponsi jäi. Katariina oli kaunis, lähes harmaanruskea rautias hamppujouhilla ja Katariinan säkäkorkeus oli piirun vajaa 150 cm. Katariina ei yrityksistä huolimatta saanut Vili-Ponsin jälkeen enää jälkeläisiä vaan jälkeläisiä kuolivat lähes poikkeuksetta kohtuun tai syntyivät kuolleina. Siitosurayritysten jälkeen Katariina myytiin eläkekotiin Rovaniemelle nuoren harrastajan ensimmäiseksi omaksi hevoseksi.

Sallin Jaana oli pieni, 149cm korkea pesunkestävä ratsu, eikä se tainnut edes kertaakaan elämänsä aikana nähdä kärryjä. Netissä tutkailun tuloksena Sallin Jaanasta löytyi kilpailutuloksia sekä este- että koulupuolelta, tosin aika helpoista sarjoista. Sallin Jaanasta jatkuu tämä hieno voikkojen sukulinja Jalpokan sukupuussa, joka jatkuu Sallin Jaanasta Pontevaan. Ponteva oli ravihevonen, mutta tykkäsi myös ratsastuksesta - etenkin maastoratsastuksesta! Reilu 160 cm korkea Ponteva rakasti vauhtia, oli se sitten laukkaa, ravia, peitsiä (kyllä, tämä suomenhevonen peitsasi!)... Rautias Ponteva muistetaan peitsauksensa lisäksi myös äärettömän miellyttävästä ja helposta luonteestaan. Sallin Jaanan emästä, Sallistista, ei liiemmin informaatiota heru, mutta perustiedot löytyvät onneksi sukupankista. Väri oli voikko, korkeus 158 cm, kasvattaja K.A. Panula ja erityismainintana "Panulan kantatamma".

Ulkoasu © M Layouts